Mä meen minne vaan,
mua ajatukset seuraa.
En voi unohtaa sua kaipaan,
ilalla istumaan menen ravintolaan.
Et voisi unohtaa sua kaipaan.
Pienistä onnemme hetkistä,
niistä pidän lujaa kii,
vaikka elämä niitä repii.
Mielessä pienessä rakennan
meille onnemme kapakan,
siellä kun istutaan iltaa
ei kukaan murheita muistakkaan.
Siellä viiniä humalaan,
en tarvitse ollenkaan.
Kun vain olisit vierelläin
valomerkinkin aikaan.
Tää onko kuvitelmaa,
että mielesi salaa.
Aika vuosien taa vain palaa,
illalla istumaan menet ravintolaan,
ehkä mietit mua ja kaipaat
Pienistä onnemme hetkistä,
niistä pidän lujaa kii,
vaikka elämä niitä repii.
Mielessä pienessä rakennan
meille onnemme kapakan,
siellä kun istutaan iltaa
ei kukaan murheita muistakkaan.
Siellä viiniä humalaan,
en tarvitse ollenkaan.
Kun vain olisit vierelläin
valomerkinkin aikaan.
Mielessä pienessä rakennan
meille onnemme kapakan,
siellä kun istutaan iltaa
ei kukaan murheita muistakkaan.
Siellä viiniä humalaan,
en tarvitse ollenkaan.
Kun vain olisit vierelläin
valomerkinkin aikaan.
Niin, niin, niin, niin, niin. Mä vielä uskon salaa. Sä ehkä vielä palaat.