Mä meen minne vaan, mua ajatukset seuraa. En voi unohtaa sua kaipaan, ilalla istumaan menen ravintolaan. Et voisi unohtaa sua kaipaan. Pienistä onnemme hetkistä, niistä pidän lujaa kii, vaikka elämä niitä repii. Mielessä pienessä rakennan meille onnemme kapakan, siellä kun istutaan iltaa ei kukaan murheita muistakkaan. Siellä viiniä humalaan, en tarvitse ollenkaan. Kun vain olisit vierelläin valomerkinkin aikaan. Tää onko kuvitelmaa, että mielesi salaa. Aika vuosien taa vain palaa, illalla istumaan menet ravintolaan, ehkä mietit mua ja kaipaat Pienistä onnemme hetkistä, niistä pidän lujaa kii, vaikka elämä niitä repii. Mielessä pienessä rakennan meille onnemme kapakan, siellä kun istutaan iltaa ei kukaan murheita muistakkaan. Siellä viiniä humalaan, en tarvitse ollenkaan. Kun vain olisit vierelläin valomerkinkin aikaan. Mielessä pienessä rakennan meille onnemme kapakan, siellä kun istutaan iltaa ei kukaan murheita muistakkaan. Siellä viiniä humalaan, en tarvitse ollenkaan. Kun vain olisit vierelläin valomerkinkin aikaan. Niin, niin, niin, niin, niin. Mä vielä uskon salaa. Sä ehkä vielä palaat.