Ei kitara oo vaiennut, se vain särähtää
Rikki mennyt sävel siinä henkii elämää
Ei koski ole tyyntynyt, kun virta padotaan
Se tekee uutta uomaa, pian on taas voimissaan
Ei kitara oo vaiennut, se vain hiljaa odottaa
Kosketusta joka kielet soimaan saa
Ei rakkaus koskaan kuollutkaan, se taas etsii muotoaan
On vanha totuus poissa, uusi tekee tuloaan.
Kun pyyhkii pölyt kitaran, puun syyt värähtää
Uusi laulu syntyy, se on täynnä elämää
Ei sydän ole särkynyt, se sykkii tahdissaan
Ja joku vielä jossain ehjäksi sen rakastaa
Ei kitara oo vaiennut, se vain hiljaa odottaa
Kosketusta joka kielet soimaan saa
Ei rakkaus koskaan kuollutkaan, se taas etsii muotoaan
On vanha totuus poissa, uusi tekee tuloaan.
Ei maailma oo valmis, nuoruuttaan se vielä kipuilee
Ei vanhana oo viisas, jos ei virheitänsä ensin tee
Ei kitara oo vaiennut, se vain hiljaa odottaa
Kosketusta joka kielet soimaan saa
Ei rakkaus koskaan kuollutkaan, se taas etsii muotoaan
On vanha totuus poissa, uusi tekee tuloaan.
