Ei kitara oo vaiennut, se vain särähtää Rikki mennyt sävel siinä henkii elämää Ei koski ole tyyntynyt, kun virta padotaan Se tekee uutta uomaa, pian on taas voimissaan
Ei kitara oo vaiennut, se vain hiljaa odottaa Kosketusta joka kielet soimaan saa Ei rakkaus koskaan kuollutkaan, se taas etsii muotoaan On vanha totuus poissa, uusi tekee tuloaan.
Kun pyyhkii pölyt kitaran, puun syyt värähtää Uusi laulu syntyy, se on täynnä elämää Ei sydän ole särkynyt, se sykkii tahdissaan Ja joku vielä jossain ehjäksi sen rakastaa
Ei kitara oo vaiennut, se vain hiljaa odottaa Kosketusta joka kielet soimaan saa Ei rakkaus koskaan kuollutkaan, se taas etsii muotoaan On vanha totuus poissa, uusi tekee tuloaan.
Ei maailma oo valmis, nuoruuttaan se vielä kipuilee Ei vanhana oo viisas, jos ei virheitänsä ensin tee
Ei kitara oo vaiennut, se vain hiljaa odottaa Kosketusta joka kielet soimaan saa Ei rakkaus koskaan kuollutkaan, se taas etsii muotoaan On vanha totuus poissa, uusi tekee tuloaan.