Vanha salakuljettaja Laitinen
Takaa makasiinien hiipii vilkuillen
Silmillä on lakin lippa, nenänpäässä jäinen tippa
Murhemietteet täyttää miehen sydämen
Aika entinen ei koskaan enää palaa
Enää kannata ei kuljettaa nyt salaa
Bisnekset ei millään luista, kukaan Laitista ei muista
Aika entinen ei koskaan enää palaa
Vanha salakuljettaja Laitinen
Hyvin muistaa vielä sen ajan men-ne-hen
Kuinka ennen yksin aivan, ajoi Viroon aavelaivan
Pullopostin kotimaahan rahdaten
Aika entinen ei koskaan enää palaa
Vanhan varmaan täytyy kohta vaihtaa alaa
Tarkka tutka tullimiehen, taittaa matkan puolitiehen
Aika entinen ei koskaan enää palaa
Vanha salakuljettaja Laitinen
Taakse makasiinien kulkee nyyh-ki-en
Lestin viimeisen hän heittää, lumi laitureita peittää
Kylmään hankeen jäätyy jälki kyynelen
Aika entinen ei koskaan enää palaa
Täytyy torille kai mennä myymään kalaa
Nukkuu nosturissa lokki valvoo vielä laivakokki
Aika entinen ei koskaan enää palaa
"Tässä vaiheessa aina herään
Aika entinen ei koskaan enää palaa
Muistot lohtua vain nykyisyyteen valaa
Häipyy taakse makasiinin vanha tuntija tuo viinin
Aika entinen ei koskaan enää palaa