Nousin kanssa auringon, meren rantaa kulkemaan
Ääretöntä katselin, jotain melkein aavistin
Rakastuneet kulkee taas, puiden alle käsikkäin
Heidän näkevän sen näin, mä mitä vaille itse jäin
Oon tuomittuna kulkemaan, kulman taa ja seuraavaan
Kaupunki kaunis valoissaan, on mulle varjo muusta vaan
Sydän kuulee puheen pään, näkyväiseen kiintymään
Ei silti tyydy pelkästään, miksei, en tiedä itsekään
Se jokin mitä odottaa, jos sen täällä kiinni saa
Se tuskin on mä tiedän sen, mun ikäväni arvoinen
Oon tuomittuna kulkemaan, kulman taa ja seuraavaan
Kaupunki kaunis valoissaan, on mulle varjo muusta vaan
Oon tuomittuna kulkemaan, kulman taa ja seuraavaan
Kaupunki kaunis valoissaan, on mulle varjo muusta vaan
Oon tuomittuna kulkemaan, kulman taa ja seuraavaan
Kaupunki kaunis valoissaan, on mulle varjo muusta vaan