Pakkasyö on ja leiskuen, pohja loimuja vis - koo
Kansa kartanon hiljaisen, yösydän untaan kis - koo
Ääneti kuu käy kulkuaan, puissa lunta on valkeanaan
Kattojen päällä on lunta, tonttu ei vaan saa unta
Ladosta tulee, hankeen jää harmaan uksen suu - hun
Vanhaan tapaansa tirkistää kohti taivasta kuu - hun
Katsoo metsää min hongat on, tuulensuojana kartanon
Miettivi suuntaan sataan ainaista ongelmataan
Aitat ja puodit tarkastain lukkoja koittaa nyt - kyin
Lehmät ne lehdoista näkee vain unta kahleissa kyt - kyin
Suitset ja siimat ei selkään soi ruunan, mi myöskin u-nel-moi
Torkkuen vasten seinää; haassa se puree heinää
Lammasten luo käy karsinaan, makuulla tapaa ne uk - ko
Kanat jo katsoo pienallaan istuu ylinnä kuk - ko
Kopissa vahtii, hyvin voi, herää ja häntää liehakoi
Tonttu harmajanuttu vahdille kyllä tuttu
Vaiti metsä on, alla jään kaikki elämä ma-kaa
Koski kuohuvi yksinään humuten metsän ta -kaa
Tonttu puoleksi unissaan ajan virtaa on kuulevinaan
Tuumii, minne se vienee, missä sen lähde lienee (Em=Capo III)
Pakkasyö on ja leiskuen, pohja loimuja vis - koo
Kansa kartanon hiljaisen aamuun unta kis - koo
Ääneti kuu käy kulkuaan, puissa lunta on valkeanaan
Kattojen päällä on lunta, tonttu ei vaan saa unta