Kuun ja auringon välissä olento on
käärmeen kasvot ja rippeet enkelin
Sekö minusta jäljellä enää on
missä olin ja missä lentelin
Tuuli yltynyt hakkaa naruja lipputankojen
tuuli yltynyt käy yli puiden rankojen
Tämän taivaan alla tuuli puhaltaa, se hakee vertaistaan
ja pieni ihminen ristii kätensä rukoillakseen
Mutta rukous on vain mutinaa tuulessa, ei sitä kukaan kuule ja
jos jostain joskus löytyy jumala ei se lapsekseen, kuvakseen minua tunnista
Unohduksen sylistä nousee
raudanharmaalle taivaalle
lintujen parvet kun tuuli levittää
tomua yllemme
Pelkään kuolemaa, ei kukaan kulje täällä vetten päällä
pelkään kuolemaa, ja pelkään elää täällä
Tämän taivaan alla tuuli puhaltaa, se hakee vertaistaan
ja pieni ihminen ristii kätensä rukoillakseen
Mutta rukous on vain mutinaa tuulessa, ei sitä kukaan kuule ja
jos jostain joskus löytyy jumala ei se lapsekseen, kuvakseen minua tunnista
(fade out)