Lava on tyhjä, tyttö kaatuu lattiaan
häntä pyörryttää
hän on se tyttö josta aina lauletaan
rokkipiiseissä
Reppu rappuun kilahtaa ja pullo särkyy
ilta ohi on ja niin tyttö niiskuttaa
bändi roudaa vaan
Valomerkki baaritiskin yllättää
joku toinen ilta on
muut kun häipyy, poika vielä pöytään jää
hän on onneton
Kun hänkin lähtee, surun syytä tiedä en
mut tuhkakupissa mä nään abloy-avaimen
Kun savu sininen
hetken viimeisen
salin läpi viipyen leijailee
kun bändi lopettaa
ja roudaa kamojaan
ja narikassa juopuneet hoilottaa
kun ovet suljetaan
ja tanssilattiaa
peittää sadat stumpit ja sirpaleet
niin mua puistattaa
loukut rakkauden
ne ihmisen voi särkee ja sammuttaa
Kun toinen lähtee, ja sinä yksin jäät