Näin sävel soi askelten, ja ikkunassaan poika jo on.
Taas katoaa neitonen, on poika yksin ja rauhaton.
Niin tuttu on ääni tuo, sen joka päivä kuulla hän saa;
ei öisinkään rauhaa suo, ja unissaankin hän odottaa.
Hän toivoo, että edes yhden kerran
nuo ranskalaiset korot seisahtais
ja että edes pienen hetken verran
tuon tytön hän nähdä sais.
Näin sävel soi askelten. Se ainut laulu pojalle on.
Oi missä on tyttönen? On pojan sydän niin rauhaton.
Näin sävel soi askelten, ja ikkunassaan poika jo on.
Taas katoaa neitonen, on poika yksin ja rauhaton.
Niin tuttu on ääni tuo, sen joka päivä kuulla hän saa;
ei öisinkään rauhaa suo, ja unissaankin hän odottaa.
Hän kerran luona puiston portin pielen
nuo askeleet hän kuuli yllättäin.
Hän taisi yhden sanan ranskan kielen
Chéri hän kuiskas näin.
Taas sävel soi askelten mut yhä kiinni ikkunaan jää.
Vie poika pois tyttösen ja tytöllensä näin viheltää,
ja tytölleensä näin viheltää, ja tytölleensä näin viheltää.