Rivin alussa on tyhjää ja mä jaksan odottaa
muistot kun ei häivy minnekkään.
Sävel sanoja pyytää, tiedän mitä kirjoittaa, tähän tulee anteeksi.
Minä kuulin paljon, mutta puhuin vähemmän.
Kaiken piti olla kohdallaan.
Joskus sanoja on liikaa, joskus vielä enemmän. Yksi oli anteeksi.
Äidin soma silkohapsi, isän paras kauppakaveri.
Ei nämä vuodet ole mitään muuttaneet.
Mä olin onnellinen lapsi aina rahaa rikkaampi,
kun olin saanut anteeksi.
Huipulla tulee ja mulla on tukka sekaisin.
Kukkulankuningas on yhtä mustelmaa.
Kun sanan totuudesta kuulee ja löytää kotiin takaisin,
luulee saavansa anteeksi.
Koko rakkauteni annoin, mutta mitä ansaitsin?
Itse en ole paras siitä puhumaan.
Sen mitä mukanani kannoin tänään tahdon unohtaa, antamalla anteeksi.
Äidin soma silkohapsi, isän paras kauppakaveri.
Ei nämä vuodet ole mitään muuttaneet.
Mä olen ikuisesti lapsi aina rahaa rikkaampi,
kun olen saanut anteeksi.
Hämärässä istun ja soitan kitaraa.
Samat soinnut muka keksin uudestaan
Koitan tarinaakin muuttaa, mutta se pysyy ennallaan,
sillä lopussa on
Äidin soma silkohapsi
Rahaa rikkaampi
Äidin soma silkohapsi
Rahaa rikkaampi
Äidin soma silkohapsi
Rahaa rikkaampi
Äidin soma silkohapsi
Rahaa rikkaampi