On suuri sun rantas autius,
sitä sentään ikävöin.
Miten villin sorsan valitus
soi kaislikossa öin.
verse 2
Joku yksinäinen eksynyt,
joka viluaan vaikeroi.
Jok' on kaislikossa kierrellyt,
ei emoa löytää voi.
verse 3
Sun harmaajata aaltoas,
olen katsonut kyynelein.
Ens' surunsa itkenyt rannallas,
mun on oma nuoruutein.
verse 4
On syvään sun kuvasi painunut,
sitä sentään ikävöin.
Olen villisorsaa kuunnellut,
mä siellä monin öin.
Olen villisorsaa kuunnellut,
mä siellä monin öin.