Tummuvat varjot kammiossain,
kun hämärtää.
Äänesi hiljaa kuiskaa jossain,
kun hämärtää.
Jo taakse purppuraisen verhon päivä jää
ja kaipaan taas sua, kun hämärtää.
Tyyntynyt tuuli nukkumaan nyt
jo mennyt on,
sammuva kohta viime säde
on auringon.
Ei saisi yksinäinen olla hetki tää
kun hiljaista on, kun hämärtää.
Luo tuvan pienen vaellan,
ja siellä kerranhan
vain sun
mä näin.
Kun tulet teiltä maailman
soi riemu samaten mun syömmessäin.
Kerran jos vielä kaiken saisin
tuon entisen,
paremmin nyt sen tallettaisin,
pois laskis? en.
i silloin yksinäinen oisi päivä tää
kun hiljaista on, kun hämärtää.
Luo tuvan pienen vaellan,
ja siellä kerranhan
vain sun
mä näin.
Kun tulet teiltä maailman
soi riemu samaten mun syömmessäin.
Kerran jos vielä kaiken saisin
tuon entisen,
paremmin nyt sen tallettaisin,
pois laskis? en.
Ei silloin yksinäinen oisi päivä tää
kun hiljaista on, kun hämärtää.
Kun hiljaista on, kun hämärtää.
Kun hiljaista on, kun hämärtää.