Kauan sitten luotiin kaksi taitavasti toinen toisillensa.
Me oltiin kaksi puolimatkalaista, jotka paikan löysi kartalta.
Toisiamme luettiin me päästä varpaisiin,
vaatteet moneen kertaan riisuttiin.
Vieläkö rakkaus kantaa kun järvet jäätyvät, kun lumeen
peittyy nurmet vihreät.
Vieläkö meille kaunis on maa.
Vieläkö rakkaus kantaa, päänsä painaa syliin ja vie kyliin lämpimiin,
joissa talvee ei tunnetakaan.
Nuoria me oltiin silloin, nuoria me ollaan vieläkin.
Vaikka tiedettiinkin elämästä paljon enemmän kuin nykyisin.
Silti sama toive vaikka muuttaa muotoaan,
eihän rakkaus lopu milloinkaan.
Vieläkö rakkaus kantaa kun järvet jäätyvät, kun lumeen
peittyy nurmet vihreät.
Vieläkö meille kaunis on maa.
Vieläkö rakkaus kantaa, päänsä painaa syliin ja vie kyliin lämpimiin,
joissa talvee ei tunnetakaan.
Saatettu ei arvatakkaan, mitä meille päivät toisi.
ja millaisista langoista täällä onni kudotaan.
Vieläkö rakkaus kantaa kun järvet jäätyvät, kun lumeen
peittyy nurmet vihreät.
Vieläkö meille kaunis on maa.
Vieläkö rakkaus kantaa, päänsä painaa syliin ja vie kyliin lämpimiin,
joissa talvee ei tunnetakaan.