Kauan sitten asui maalla pikku poika villi,
Kissankulman kauhuksi häntä kutsut-tiin.
Lähellä jos jossain alkoi soida palopilli,
epäilykset kohdistui heti Eeme-liin.
Voi - herranjestas, minkälainen lapsi oli hän!
On hyvä ettei Eemeleitä ole enem-män.
Sing duu-dul-dei, sing duu-dul-dei
sing duu-dul, duu-dul-dei,
sing duu-dul-dei, sing duu-dul-dei
sing duu-dul, duu-dul-dei.
Verse: 2
Kesäkeittopataan teki kerran sukelluksen
Eemeli, mut jäi kiinni hörökorvis-taan.
Se on hyvä ? isot korvat esti tukehduksen,
mutta kulho päässään hän joutui sairaa-laan.
Voi - herranjestas, minkälainen lapsi oli hän!
On hyvä ettei Eemeleitä ole enem-män.
Sing duu-dul-dei, sing duu-dul-dei
sing duu-dul, duu-dul-dei,
sing duu-dul-dei, sing duu-dul-dei
sing duu-dul, duu-dul-dei.
Verse: 3
lipputankoon kiskaisi pikkusiskon hän.
Iida kiikkui ylhäällä kuin käpy kuusipuussa;
sieltä näkee varmasti paljon enem-män.
Voi - herranjestas, minkälainen lapsi oli hän!
On hyvä ettei Eemeleitä ole enem-män.
Sing duu-dul-dei, sing duu-dul-dei
sing duu-dul, duu-dul-dei,
sing duu-dul-dei, sing duu-dul-dei
sing duu-dul, duu-dul-dei.
Verse: 4
Kaikki Eemelimme temput historiaan jäivät,
niistä silmät pyöreinä nytkin puhu-taan.
Arestissa aikoinaan hän istui monet päivät
mutta kiltti ollut ei edes silloin-kaan.
Voi - herranjestas, minkälainen lapsi oli hän!
On hyvä ettei Eemeleitä ole enem-män.
Sing duu-dul-dei, sing duu-dul-dei
sing duu-dul, duu-dul-dei,
sing duu-dul-dei, sing duu-dul-dei
sing duu-dul, duu-dul-dei.