Tää mun ruumiini kerran maatuu noin,
saa synkät piirteet, katsoo silmin autioin
Voi kaikkea mi silloin kuolee - hajoaa,
voi suunta, katse, voi hymyä, voi suudelmaa
Mut hän ken silloin, lehteilee mun laulujani
ja tietää mitä oli sieluni päällä maan
Käy luokse hautani niin hymy kirkkauttaan,
sillä kuumempi mun tuhkani on muiden elämää
Tässä ja nyt minä laulan teille näin,
päästän liiat paineet ulos itsestäin
Siihen asti hauskaa tällä tavoin on,
kunnes kuolo korjaa Sika-Anteron
- Arwo Mikkonen [1954-1986] (sävellys, sovitus, sanoitus) -