Helsinki. Savuinen, sumuinen kaupunki.
Ihmiset ei tunne edes naapuriaan.
Kaikilla on kiire, harva täällä hymyilee.
Näkymättömät langat repivät ja nykivät sätkynukkeja,
jotka poukkoilevat kuin saaliskalat sumpussa.
Kaikilla on kiire ei minnekkään.
Riff
verse 2
Helsingissä ei asu enää helsinkiläisiä.
On vain joukko yksinäisiä, ja heitä on monta, liian monta.
En tahtoisi olla yksi heistä. Tahdon olla vapaa,
ja hengittää havun tuoksua.
Täällä olen kuin vanki, lähden. Lähden.
Kuusamo. Nyt kutsuu mua Kuusamo.
Metsän näen jämärän,
ja vaaran sinertävän.
Kuusamo. Nyt kutsuu mua Kuusamo.
Sieltä vaan mä rauhani saan
verse 3
Kaukana, on mennyt onni kaukana.
Mielenrauhan menetin,
mut sen kai saan takaisin.
Ainoa, lie paikka vailla vainoa.
Korpimaa, se kanssani jaa.
Kuusamo. Nyt kutsuu mua Kuusamo.
Metsän näen jämärän,
ja vaaran sinertävän.
Kuusamo. Nyt kutsuu mua kuusamo.
Sieltä vaan mä rauhani saan
Kuusamo. Nyt kutsuu mua Kuusamo.
Metsän näen jämärän,
ja vaaran sinertävän.
Kuusamo. Nyt kutsuu mua Kuusamo.
Sieltä vaan mä rauhani saan
Kuusamo. Nyt kutsuu mua Kuusamo.
Metsän näen jämärän,
ja vaaran sinertävän.
Kuusamo. Nyt kutsuu mua Kuusamo.
Sieltä vaan mä rauhani saan