I-3--I-3--I-4--I-6--I
I-4--I-3--I-4--I-6--I
Kun olet poissa ja makaan yksin veren kohinaa kuunnelleen
Samaa vanhaa kappaletta sen tempoa muunnelleen
Ajatukseni kuin perhoset hullut lamppua loistavaa
Kiertelevät kun yö on tullut, rataa itsensä toistavaa
Miksi en saavuttaa, saavuttaa, en saa, sitä hetkeä jolloin en, elä tolloilen
Kun olet poissa, näen kasvojasi noissa, mieleni
soissa, lätäköissa joissa kuu heijastuu, saisi aurinko
nousta tai sitten tahtoisin nukahtaa, yö taivuttaa
jousta, se katkeaa jos en unta saa
Miksi en saavuttaa, saavuttaa, en saa, sita hetkea jolloin en, elä tolloilen
Kun olet poissa
Yö on hiljaa ja antaa minun kuunnella itseänsä
Ajatusteni huonossa seurassa mykkejä vitsejänsä
Miksi minulle sinäkin olet vain heijastus pelostani?
Joku kanssani sinut jakaa, enkä selviä veloistani
Miksi en saavuttaa, saavuttaa, en saa, sitä hetkeä jolloin en, elä tolloilen
Kun olet poissa, näen kasvojasi noissa, mieleni
soissa, lätäköissa joissa kuu heijastuu, saisi aurinko
nousta tai sitten tahtoisin nukahtaa, yö taivuttaa
jousta, se katkeaa jos en unta saa
Miksi en saavuttaa, saavuttaa, en saa, sitä hetkeä jolloin en, elä tolloilen
Kun olet poissa
Kun olet poissa, näen kasvojasi noissa, mieleni
soissa, lätäköissa joissa kuu heijastuu, saisi aurinko
Kun olet poissa, näen kasvojasi noissa, mieleni
soissa, lätäköissa joissa kuu heijastuu, saisi aurinko