Ajan yössä tulen tuolta kaukaa.
Silmät turtuu, selkää kolottaa.
Uinuu Putaa, Konginkangas, Laukaa.
Yössä kylät läpi jyrään, melkein nolottaa.
Kun toiset nukkuu vuoteissaan,
mä usvaa putkeen panen vaan.
Kumi laulaa, ääni on se työn.
Rekka vetää niinkuin viimeistään.
Mä tutun taukopaikan nään
ja siellä juustosämpylän vain syön.
Hei, huomenta Suomi, hyvin pyyhkii.
Sun poikas valvoi taas ja ahkeroi.
Herrat Helsingissä laman alla nyyhkii.
Minä tein sen minkä aikamies vain voi.
Tutun turbon vihellyksen kuulen.
Äänellään se mielen kohentaa.
Ujellus kuin rajun myrskytuulen.
Sitä desibelipellet koittaa ohentaa.
Kun toiset nukkuu vuoteissaan,
mä usvaa putkeen panen vaan.
Kumi laulaa, ääni on se työn.
Rekka vetää niinkuin viimeistään.
Mä vihdoin määränpääni nään,
ja rahtikirjat tiskille taas lyön.
Hei, huomenta Suomi, hyvin pyyhkii.
Sun poikas valvoi taas ja ahkeroi.
Herrat Helsingissä laman alla nyyhkii.
Minä tein sen minkä aikamies vain voi.