Sä hymyilet ja kysyt,kuinka voin,
kuinka kohdelleet on vuodet kulkijaa.
No mitä tässä,kaikki toimii,ei syytä valittaa.
Kyllä teiltä näiltä poimii sielu kodikseen aina muiston muutaman
Ja sua mä usein mietin sua tietenkin
Ei oikeen ollut syytä unohtaaa
Mehän oltiin rakastavaiset,mitä sitä katumaan.
Vähän liian erilaiset vain,ja kumpikin kai liian omillaan
Ja mä puhuin sulle aina siitä kuinka kaunis oot
Kun sä puhuit vääryyksistä maailman
Ja kun mä nään sut nyt,taas samaan vanhaan ansaan ajaudun
ja taas silmiisi sun mä hukun.
Sä koetit mulle olla aikuinen,
järjen ääni oljenkorsi viimeinen.
Mut mä torjuin pelastuksen ihan niinkuin vieläkin.
Mut mä tajuun ajatuksen tapas sun olla ihminen
Ja mä puhuin sulle aina kuinka kaunis oot
Kun sä puhuit vääryyksistä maailman
Ja kun mä nään sut nyt taas samaan vanhaan ansaan ajaudun
ja silmiisi sun mä hukun.
Oo-oo Mä hukun Oo-oo-oo
Taas silmiisi sun mä hukun.