He istuivat yhdessä puiston penkillä
katsellen kaunista, lokakuun väreissä
kylpevää iltaa viileää
Ja he keskustelivat jostain
hänen poskelleen valui kyynel
menin lähemmäksi jotta kuulisin
Olen odottanut niin kauan
olen ollut niin eksyksissä
kuin loputon sumu jonka läpi ajelehdin
Hän sanoi,
olen aina surullinen
toiselle kuulun mutta sinua ajattelen
olen aina surullinen
Nyt he istuivat yhdessä puiston penkillä
vuosikausia toinen toistansa turhaan
olivat etsineet
He olivat kohdanneet sattumalta
hän oli tuntenut kuin jalkojen alta
katosi maa eikä mikään palaisi ennalleen
Hän sanoi,
olen aina surullinen
toiselle kuulun mutta sinua ajattelen
olen aina surullinen
Ja he istuivat yhdessä puiston penkillä
katsellen kaunista, lokakuun väreissä
kylpevää iltaa viileää
olen aina surullinen
toiselle kuulun mutta sinua ajattelen
olen aina surullinen
Olen aina surullinen
Olen aina surullinen
Onko hiukka hieno biisi hei. Egotrippi is back.