auringon, loisteen kuutamon
joskus hyytävä pakkanen on
kiitoksen, vihan ihmisten
sanan ilkeän, kateellisen
en päivääkään vaihtaisi pois
Tuon kaiken mä muistoihin tallettaa saan
niin tyynet kuin myrskytkin maan
Kun rakkautta näin ja ikävää
niin ymmärtää voin nyt elämää
en päivääkään vaihtaisi pois
Interlude
kurjuuden, nälän ihmisten
päivät kylläiset rikkaampien
rakkauden, sylin lämpöisen
pettymyksenkin ihmisien
en päivääkään vaihtaisi pois
Tuon kaiken mä muistoihin tallettaa saan
niin tyynet kuin myrskytkin maan
Kun rakkautta näin ja ikävää
niin ymmärtää voin nyt elämää
en päivääkään vaihtaisi pois