Vuosi kolkytyhdeksän ja kyyneleistä joet teit,
joita seilaavat laivasi nuo
Luokse kullan, mirhamin palaa pojat takaisin
Kädet ylpeinä aarteensa tuo
Jatkuu sodat veljien, murtuu airot miehien
Syttyy taivas, palaa maa
Itkee taivaan timantit, ikävästä kulkurit
Kotirantaan kun saapua saan
Mua ei kuulleet kuninkaat, veljet kuoli matkallaan
Aseet lasken jalkoihin
Tänään tahdon kirjoittaa runon hiekkaan valkeaan
Rakkaat jäi-vät vain aikakirjoihin
Vuosi kolkytyhdeksän toi purren verenmakuisen
Keitä jäi heitä tulkaa katsomaan
Tuliaisineen saapuu pojat rampoineen
Kuolevaiset jalkoihinne lasketaan
On helppo teistä kirjoittaa, kun syttyy taivas palaa maa
Mutta muistettava on
Ne jotka lähti matkalle, sielut ristiretkelleen
Siunaa heitä joiden lähdettävä on
Mua ei kuulleet kuninkaat, veljet kuoli matkallaan
Aseet lasken jalkoihin
Tänään tahdon kirjoittaa runon hiekkaan valkeaan
Rakkaat jäi-vät vain aikakirjoihin
Mua ei kuulleet kuninkaat, veljet kuoli matkallaan
Aseet lasken jalkoihin
Tänään tahdon kirjoittaa runon hiekkaan valkeaan
Rukoilkaa, niinhän teen minäkin