Tono: E
Introducción:
Em B7 Em D Am B
Pakkasyö on, ja leiskuen Pohja loimuja viskoo.
Em B7 Em D Am B
Kansa kartanon hiljaisen yösydän untaan kiskoo.
G D Em B Em B7 C Am B
Ääneti kuu käy kulkuaan, puissa lunta on valkeanaan,
Em C Em B7 Em
kattojen päällä on lunta. Tonttu ei vaan saa unta.
Verse
Em B7 Em D Am B
Ladosta tulee, hankeen jää harmaana uksen suuhun,
Em B7 Em D Am B
vanhaan tapaansa tirkistää kohti taivasta kuuhun,
G D Em B Em B7 C Am B
katsoo metsää, min hongat on tuulensuojana kartanon,
Em C Em B7 Em
miettivi suuntaan sataan ainaista ongelmataan.
Verse
Em B7 Em D Am B
Partaa sivellen aprikoi, puistaa päätä ja haastaa-
Em B7 Em D Am B
"ei tätä ymmärtää en voi, ei tää pulma on vasta"-
G D Em B Em B7 C Am B
heittää tapaansa järkevään taas jo pois nämä vaivat pään,
Em C Em B7 Em
lähtee toimeen ja työhön lähtee puuhiinsa yöhön.
Verse
Em B7 Em D Am B
Aitat ja puodit tarkastain lukkoja koittaa nytkyin-
Em B7 Em D Am B
lehmät ne lehdoista näkee vain unta kahleissa kytkyin
G D Em B Em B7 C Am B
suitset ja siimat ei selkään soi ruunan, mi myöskin unelmoi
Em C Em B7 Em
torkkuen vasten seinää haassa se puree heinää.
Verse
Em B7 Em D Am B
Lammasten luo käy karsinaan, makuulla tapaa ne ukko
Em B7 Em D Am B
kanat jo katsoo, pienallaan istuu ylinnä kukko,
G D Em B Em B7 C Am B
kopissa Vahti hyvin voi, herää ja häntää liehakoi,
Em C Em B7 Em
tonttu harmaanuttu Vahdille kyllä tuttu.
Verse
Em B7 Em D Am B
Puikkii ukko jo tupahan, siellä on isäntäväki,
Em B7 Em D Am B
tontulle arvoa antavan näiden jo aikaa näki
G D Em B Em B7 C Am B
varpain hiipivi lasten luo, nähdäkseen sulot pienet nuo,
Em C Em B7 Em
ken sitä kummeksis juuri hälle se riemu on suuri.
Verse
Em B7 Em D Am B
Isän ja pojan on nähnyt hän puhki polvien monten
Em B7 Em D Am B
nukkuvan lasna mut mistähän tie oli avutonten?
G D Em B Em B7 C Am B
Polvet polvien tietämiin nousi, vanheni, läks'-mihin niin?
Em C Em B7 Em
Ongelma, josta halaa selkoa, noin taas palaa!
Verse
Em B7 Em D Am B
Latoon parvelle pyrkii vaan, siellä hän pitää majaa
Em B7 Em D Am B
pääskyn naapuri suovallaan on liki räystään rajaa
G D Em B Em B7 C Am B
vaikka pääsky nyt poissa on, keväällä tuoksuun tuomiston
Em C Em B7 Em
kyllä se saapuu varmaan seurassa puolison armaan.
Verse
Em B7 Em D Am B
Silloin se aina sirkuttaa monta muistoa tieltä,
Em B7 Em D Am B
ei toki tunne ongelmaa, näin joka kiusaa mieltä.
G D Em B Em B7 C Am B
Seinän raosta loistaa kuu, ukon partahan kumottuu,
liikkuu parta ja hulmaa, tonttu se miettii pulmaa.
Em B7 Em D Am B
Vaiti metsä on, alla jään kaikki elämä makaa,
Em B7 Em D Am B
koski kuohuvi yksinään humuten metsän takaa.
G D Em B Em B7 C Am B
Tonttu puoleksi unissaan ajan virtaa on kuulevinaan,
Em C Em B7 Em
tuumii, minne se vienee, missä sen lähde lienee.
Verse
Em B7 Em D Am B
Pakkasyö on, ja leiskuen Pohja loimuja viskoo.
Em B7 Em D Am B
Kansa kartanon hiljaisen aamuhun unta kiskoo.
G D Em B Em B7 C Am B
Ääneti kuu käy laskemaan, puissa lunta on valkeanaan,
Em C Em B7 Em
kattojen päällä on lunta. Tonttu ei vaan saa unta.