Tie tummansininen Suomen maata halkoo.
Mietteissään tämäkin poika kulkemaan sitä aikoo.
En lähde vaivaksi, en lähde myöskään siksi,
että olisin parempi tai antamassa periksi.
Sen lähiön korteeriin mä majapaikkani laitan
mistä löytyy tyttönen, jonka vierehen pääni taitan.
Viistäköön siipeni maata
paikalla olla en saata
kun veri vetää tätä luontoa taas menemään.
Viistäköön siipeni maata
paikalla olla en saata
kun veri vetää taas luoksesi lähtemään.
Talo punatiilinen, tammesta sen ovi.
Tuollaseen siviään elämään emmä oikein sovi.
Mun on pakko lähteä kun vieraan vallan alta
mistä löutyy paikkani, joka rauhan antaa.
Viistäköön siipeni maata
paikalla olla en saata
kun veri vetää tätä luontoa taas menemään.
Viistäköön siipeni maata
paikalla olla en saata
kun veri vetää taas luoksesi lähtemään.
En lähde vaivaksi, en lähde myöskääm siksi,
että olisin parempi tai antamassa periksi.
Maantie onnekseni se antaa elonpohjaa
nurin kurin nuttupäällä antaa, ottaa, ohjaa
Odottakaa!
Viistäköön siipeni maata
paikalla olla en saata
kun veri vetää tätä luontoa taas menemään.
Viistäköön siipeni maata
paikalla olla en saata
kun veri vetää taas luoksesi lähtemään.