Viimeisen laulun valmiiksi sain, tummimman soinnun kitaras-tain.
Viimeisen laulun valmiiksi sain, siihen mä syksyn sävelet hain.
Siinä soi vuolaitten vuosien summa, ilo vain soitosta vähenee.
Jäljelle jää sävel kaunis ja tumma, laulajan lähtö kun lähe-nee.
Silti laulaen laulaja silmänsä sulkee. Sointujen siltaa uneensa kulkee.
Viimeisen laulun valmiiksi sain, tummimman soinnun kitaras-tain.
Nuoruuden uhma ja riena on poissa, ilta jo ruskona raukeaa.
Riehakkuus elää vain kuuntelijoissa, toivein kun elämä auke-aa.
Silti laulaen laulaja silmänsä sulkee. Sointujen siltaa uneensa kulkee.
Viimeisen laulun valmiiksi sain, tummimman soinnun kitaras-tain.
Kaukana laulujen syntymämailla, miete jo käy ala-kuloisin.
Siellä vain soi sora sointuja vailla, lauluista kaunein ja suloi-sin.
Siksi laulaen laulaja silmänsä sulkee. Sointujen siltaa uneensa kulkee.
Viimeisen laulun valmiiksi sain, tummimman soinnun kitaras-tain.
Viimeisen laulun valmiiksi sain, siihen mä syksyn sä-ve-let hain.