Olin kulkenut maata ja merta
Nähnyt melkein mä Helvetin
Ehkä suonissain virtaavaa verta
Joskus liikaa mä myös laimensin
Olin vannonut myös joka kerta
Kautta suojelusenkelin
Seilaan viimeistä kyynelten merta
Sisintäin minä näin paimensin
Valoon päin nyt varjoista kuljen
Yksin siihen en pystyisikään
Ja jos hetkeksi silmäni suljen
Mä hänen kulkevan vierelläin nään
Valoon päin nyt varjoista kuljen
Nöyrin mielin oon päättänyt tään
Ja kun viimeksi silmäni suljen
Mä hänen suojaansa ainiaaks jään
Näitä arpia en enää peitä
Ne on aarteita sittenkin
Ilman niitä ja mun kyyneleitä
Yössä yksin nyt vain olisin
Siitä kiitänkin jokainen ilta
Kun mä tyynylle painan pään
Vihdoin alla on kestävä silta
Jota kuljen mä taas elämään
Intro