verse 1
Voi kohtalo kummasti viedä, meitä riemussaan, myös surussaan
En sitä mä vieläkään tiedä, kuinka onneni sain Turussa
Kun kohtasin sievän Surusilmän, siellä torilla kaloja möi
Ensikatseellaan syömmeni kylmän, onnen pumpuleilla ympäröi
verse 2
Ei kelleen vielä sydäntään suonut, hiukan rakasti vain itseään
Vaan kun katseeni häneen olin luonut, tunsi pistoja sydämessään
Ja me kiersimme kaupungin puistot, suukon sain vasta Pansiossa
Ja nuo lempemme suloiset muistot, ovat syömmeni kansiossa
verse 3
Kun lauletaan näin iskelmässä: Tulisuudelmat hurmion toi
Ensisuukossa kuumassa tässä, kultahampaani suli kuin voi
Olin luullut jo naisihin nähden, aivan tulleeni immuuniksi
Vaan sievän Surusilmäni tähden, silloin heräsin parahiksi
verse 4
Olen onnea saanut jo liikaa, Surusilmäni sen mulle soi
Nyt myyn torilla lahnaa ja siikaa, enkä parempaa toivoa voi
Ja kun tiskillä hauki on suuri, silloin onneni on rajaton
Sillä hauenkin katsees on juuri, suruvoittoinen yö ajaton