Oli elokuinen aamu kun tähän maailmaan
Poika kapaloihin saapui, äiti itki onneaan
Minä olin kahdentoista kun äidin kanssa jäin
Heti isän lähdön jälkeen jokin särkyi sisälläin
Kyllä aika haavat parantaa
Joku joskus pääsi sanomaan
Ja niin, taivas itkee hiljaa
Vasten mun ikkunaa
Ja niin, taivas itkee hiljaa
Heti rippikoulun aikaan sinut ensikerran näin
Olit kaunis kuin ensilumi joka varhain maahan jäi
Kotikylän joen vartta me usein aikaisin
Aamulla kahden kouluun kuljimme jalkaisin
Sen kerran tulin kotiinpäin
Tytön kuolleen joessa mä näin
Ja niin, taivas itkee hiljaa
Vasten mun ikkunaa
Ja niin, aamu vaihtui iltaan
Talvi tekee tuloaan
Sä mitä silloin teet kun on voimas ehtyneet
Ja ystävistä ympärillä jää vain kyyneleet
Ja niin, taivas itkee hiljaa
Päälle tumman puisen kirstun siihen samaan eteiseen
Hetkeksi nyt istun, havahdun tunteeseen
Ja niin, taivas itkee hiljaa