Joulunviettomme alkaa jo toukokuussa.
Porsailla silloin on herkut suussa, se lihoo
se kasvaa se vahvistuu.
Ja sitten kun koittaa marraskuu.
Niin lapset laulaa: jouluntähti on ehdoton.
Sika, se kuulan kalloon saa.
Sika, sen setä teurastaa.
Sika, ja setä verta juo.
Sika, se joulumielen tuo.
Minä läävässä lojuvaa karjua katsoin.
Kärsivin ilmein, vellovin vatsoin.
Jouluna sikaa mä muista en.
Vain kinkkua vahtaan himoiten.
Ja lapset laulaa: jouluntähti on ehdoton.
Sika, kun sitä suolataan.
Sika, yhdessä kuolataan.
Sika, ja isi mielellään.
Sika, on vesi kielellään.
Jouluruuhkassa ihminen sokkona ryntää.
Kadulla adventti sohjoa kyntää.
Joku ihmistä katsoo, kääntää pään.
Kun ihminen rypee läävässään.
Ja lapset laulaa: jouluntähti on ehdoton.
Sika, se kohta paistetaan.
Sika, sen perää maistetaan.
Sika, on sähköuunissa.
Sika, on mutsi duunissa.
Kato äiti on laittanut kystäkyllä.
Sinappi huntu on sialla yllä.
Isoveli veistänsä terottaa.
Ja luistansa porsaan erottaa.
Lapset laulaa: jouluntähti on ehdoton.
Sika, lopulta tappoi sen.
Sika, ympäristö vatsanhappoisen.
Sika, voi kuinka isi syö.
Sika, isiltä loppuu vyö.
Joulu täynnä on kinkkua, kylkeä, potkaa,
läskiä, niskaa ja tietenkin votkaa.
Kun loppuu aatto ja alkaa yö.
Niin ihminen on sitä mitä hän syö.
Sika, lalalalaalalaa.
Sika, tralalalaalalaa.
Sika, tralalalaalalaa.
Sika, trallalalaalalaa.