On syksy taikka talvi lie, niin aatos aina vie
mun sinne, missä kukki kesän kaunein tie
sun luokses, armas, sydämeni iäks jäi
Sä muistatko metsätien, kun kahden sen
sun kanssas kuljin kerran ennen
Siel lämpimät tuulet soi, sä onnen toit
vain meille metsän linnut lauloi
Sun katseesi silloin syvän hehkun se sai
tuo sydämein sykkimään sai sulle nyt vain
Sä muistatko metsätien, kun kahden sen
sun kanssas kuljin kerran ennen
Interlude
Sä muistatko metsätien, kun kahden sen
sun kanssas kuljin kerran ennen
Siel lämpimät tuulet soi, sä onnen toit
vain meille metsän linnut lauloi
Sun katseesi silloin syvän hehkun se sai
tuo sydämein sykkimään sai sulle nyt vain
Sä muistatko metsätien, kun kahden sen
sun kanssas kuljin kerran ennen