Ei aika mua säästä, ja sadan vuoden päästä
On mukanani maailma hautaansa vaipunut tieltä uuden
Mitä kerran saikaan, kai ikuistua aikaan
Kun häviävän pieneen hetkeen sen mahdutin ikuisuuden
Kuinka mä poikuuden päältäni puin ja lähteissä rakkauden uin
Ja onneni häilyvän uskoin näin säilyvän ikäänkuin
sadan vuoden päästäkin, muisteltais
kuinka me iloittiin niin
sadan vuoden päästäkin, muisteltais,
kuinka me rakastettiin
Ajan myötä haavat, ne parantua saavat
oon yksin tänne jäänyt maailmani iltaani odottelemaan
Kai ikuisesti muistan, no kunnes täältä luistan
Mä muistan mitä kerran saikaan kai ikuistua aikaan
Kuinka mä poikuuden päältäni puin ja lähteissä rakkauden uin
Ja onneni häilyvän uskoin näin säilyvän ikäänkuin
sadan vuoden päästäkin, muisteltais
kuinka me iloittiin niin
sadan vuoden päästäkin, muisteltais,
kuinka me rakastettiin