nainen makaa yksin vuoteellaan
peitto turvanaan
ääriviivat vartalonsa
piirtää kuvan seinään valkeaan
siinä näkee hiekkadyynin
jota karavaani vaeltaa
keidasta se janoaa
vaan keidasta ei löydy päältä maan
sydäntä ei kierrättää voi
siinä liikaa mustaa on
sydäntä ei kierrättää voi
se on miltei loppuunkulunut
vaan sillä on ruusuja sormenpäissä
ja sillä on sieluja seitsemän
sillä on liekit hännännokassa
huulet on suudeltu rikki
(Em,Bm,C)