Käperryn sinun kainaloon, haen varjostasi suojaa.
Itken itkuni rintaasi vasten, tunnen ettet huomaa.
En saa selkoa tuulistasi, sinä puhallat toiseen suuntaan.
Ja vaikka kylmä on povesikin, aion maatua sinun huomaan.
Tähän vereni lasketaan, pisara kerrallaan muurataan.
Kauneinkin kukka vielä kuihtuu,
suurinkin runko halkeaa.
Ei kasva viljasato, kuivuu.
Tätä maata lapset kiroaa,
se on punamultaa.
Kuuroihin korviin huutoni hukkuu, ei edes kaiku vastaa.
En löydä oikeaa polkua, etkä sinä voi tulla vastaan
Minäkö meistä, olen se paha, vai heikompi ainoastaan?
Kuinka kaltoin voi kohdellakkaan, äiti omaa lastaan.
Tähän vereni lasketaan, pisara kerrallaan muurataan.
Kauneinkin kukka vielä kuihtuu,
suurinkin runko halkeaa.
Ei kasva viljasato, kuivuu.
Tätä maata lapset kiroaa,
se on punamultaa.
Tähän vereni lasketaan, pisara kerrallaan muurataan.
Kauneinkin kukka vielä kuihtuu,
suurinkin runko halkeaa.
Ei kasva viljasato, kuivuu.
Tätä maata lapset kiroaa,
se on punamultaa.