Paljastaja-Karppanen kun saapui kaupunkiin, niin johan rupes tapahtumaan.
Hän käytöksellään ihmiset sai täysin paniikkiin, kun esitteli temppuaan.
Hän mistä tuli, miksi tuli, kukaan tiennyt ei ja siksi häntä karteltiin.
Ja herrojen ja rouvien yöunet ne hän vei, pian kaupungissa kuiskailtiin.
Hän oli kauhu miesten, naisten, lasten, vanhusten. Hän jotain kummaa näytti takaa takinliepeiden.
Paljastaja, Karppanen! Paljastaja, Karppanen!
Hän tahtoi, että kaikki muutkin saavat nähdä sen, mistä kuiskaten vain puhutaan.
Oli poplarissaan vyö, hän poisti napituksen, yläosa puuttui housuistaan.
Hän ei ollut paha mies, ei sitten alkuunkaan, silti joutui epäsuosioon.
Itsenäisyyspäivänä hän sattui kuolemaan, kun se jäätyi pystyyn puistikkoon.
Hän oli kauhu miesten, naisten, lasten, vanhusten. Hän jotain kummaa näytti takaa takinliepeiden.
Paljastaja, Karppanen! Paljastaja, Karppanen!