Luotsaan laivaa päällä rauhattoman veen
Päivän uuden jälleen kohtaan myrskyineen
Ja jos satanut on liikaa sydämeen
Kädet nostaen vain uskoo ihmeeseen
verse 2
Liian kauan omin voimin harhailin
Elin, niin kuin mul ois valta kapteenin
Moneen väärään vuonoon purteni mun ui
Kunnes karikolle ylpeys murentui
Myrskyn jälkeen on poutasää
Vihdoin oon sen saanut ymmärtää
Nyt sen nään, ei voi yksikään
Päättää päivistään, ne määrätään
Myrskyn jälkeen nyt nähdä saan
auringon taas käyvän hehkumaan
Tiedän tään; vielä kerran nään
sateenkaaren pään ja sinne jään
verse 3
Nyt sen tajuan ei jaksa lintukaan
yksin vaeltaa, se liitää parvessaan
Aidon ystävyyden silta kaarineen
päivän valon lailla kantaa sydämeen
Myrskyn jälkeen on poutasää
Vihdoin oon sen saanut ymmärtää
Nyt sen nään, ei voi yksikään
Päättää päivistään, ne määrätään
Myrskyn jälkeen nyt nähdä saan
auringon taas käyvän hehkumaan
Tiedän tään; vielä kerran nään
sateenkaaren pään ja sinne jään
Myrskyn jälkeen on poutasää
Vihdoin oon sen saanut ymmärtää
Nyt sen nään, ei voi yksikään
Päättää päivistään, ne määrätään
Myrskyn jälkeen nyt nähdä saan
auringon taas käyvän hehkumaan
Tiedän tään; vielä kerran nään
sateenkaaren pään ja sinne jään