Minä Sinua rakastan, tiedän sen.
Se ei ole vain hetkisen huumaa.
Se on nuotion hehku hiljainen.
Se on roihua polttavan kuumaa.
Se ei sammu kun saapuvat hallayöt,
se ei kuole kun maassa on routa,
vaan se kestää myrskyt ja tuuliset yöt
ja se kestää, on sade tai pouta.
Minä Sinua rakastan, katsohan,
kuinka kirkkaasti tuikkivat tähdet.
Joka päivä ne Sinulle lahjoitan,
jos kanssani matkalle lähdet.
Ja kun kuljemme painavin askelin,
ja kun aika tuo murhetta tupaan,
pidän Sinua kädestä hellemmin.
Yhä enemmän rakastaa lupaan.
Minä Sinua rakastan silloinkin,
jos me ehdimme vanhuuden ikään.
Olet minulle edelleen suloisin,
eikä lämpöä sammuta mikään.
Mitä siitä, jos ryppyjä poskiin saat,
taikka kumaraan selkäsi taipuu.
Näen silmäsi kirkkaat ja kuulakkaat.
Yhä mieleni haaveisiin vaipuu.