Ovat Artturi, Tuomas ja Taavi kaikki saapuneet perheineen.
Mies portaillaan seisoo kuin paavi, valo lankeaa kutreilleen.
Hän on mies, joka tapasi Dingon kerran kaupunkimatkallaan.
Ja kohosi siitä suosioon, josta nauttii näin kotonaan.
Hän on mies, joka tapasi Dingon luona bensiinimittarin.
Pojat moikkasi häntä. Nyt mies vähäläntäon jo legenda itsekin.
Verse
Täällä ihmeitä tapahtuuko, joita selitä järki ei.
On kumossa Huttusen Huugo, Karhu-Konttinen kanttuvei.
He vain tahtoivat koskea kättä, joka kätellyt Dingon on.
Ja iskusta niin kuin salaman sekaan kaatuivat vatukon.
Hän on mies, joka tapasi Dingon luona bensiinimittarin.
Fanit täyttää nyt pihan, ne riuhtaisee hihan irti palttoosta suosikin.
Verse
Kun reppuselkään jo ryntää vanha emäntä Pöntinen,
Mies hartiavoimin tien kyntää suojaan pirttinsä pienoisen.
Hän on mies, ken vain tapasi Dingon sattumalta ja yllättäin.
Nyt pihalla parhaat ystävät huutaa pupillit väärinpäin
Hän on mies, joka tapasi Dingon luona bensiinimittarin.
Hänet valitsi Luoja. Niin intiimisuoja meni siinä kuin palttookin.