Samettisilmät nukkuvat vaan
kunnes ilta ne taas herättää
uusia kasvoja kaupungin katsomaan
On ikkunoista häipyneet valot varjoineen
ja viimeisetkin lähteneet on jo pois
Mut valvoo vaan
majakka ja meri
Mut valvoo vaan
majakka ja meri
Tuuli kääntyi kuiskauksesta
tunki sisään kauluksesta
ja matka jatkui aina vain eteenpäin
Hän yksin pois päin astelee yöhön sumuiseen
ja taakseen jättää katulyhtyjen maan
Mut valvoo vaan
majakka ja meri
Mut valvoo vaan
majakka ja meri
Me jälleen kuljetaan
kohti taivasta tummuvaa
Akvamariini-aamua
ja tulenpunaisia puita,
läpi sormien yön viimeiset hetket käy
Ja huomenen helmassa väistyvä yö viimeisille virnistää
ja hyvästiksi vielä mennessään kättä lyö
Mut valvoo vaan
majakka ja meri
Mut valvoo vaan
majakka ja meri
Mut valvoo vaan
majakka ja meri
Mut valvoo vaan
majakka ja meri
Mut valvoo vaan
majakka ja meri
Mut valvoo va - aa - an