Suloisessa Suomessamme oisko maata armaampaa,
kuin on kaunis Karjalamme, laulun laaja kotimaa!
Lauluna sen kosket kuohuu, järven aallot loiskuaa.
Säveleitä salot huokuu, ikihongat humajaa.
Lauluna sen kosket kuohuu, järven aallot loiskuaa.
Säveleitä salot huokuu, ikihongat humajaa.
Ei oo meillä rikkautta eikä maamme viljavaa,
vaan on laulun runsautta, kylvämättä kasvavaa.
Sit ́ ei pane idän halla eikä Pohjan pakkaset.
Se ei sorru sortamalla, sitä ei lyö rakehet.
Sit ́ ei pane idän halla eikä Pohjan pakkaset.
Se ei sorru sortamalla sitä ei lyö rakehet.
Konsa vaino Suomeamme kovin kourin koittelee,
silloin kurja Karjalamme Suomen surut soittelee.
Ja kun onnen päivän koitto Suomellen taas sarastaa,
silloin riemun suuri soitto Karjalasta kajahtaa!
Ja kun onnen päivän koitto Suomellen taas sarastaa
silloin riemun suuri soitto Karjalasta kajahtaa!