Joskus loppuu laulu kauneinkin, yöhön katoaa
Kauan saivat tähdet odottaa öistä kulkijaa
Jonnekin jäi neito moitteeton häntä kaipaamaan
Ikkunansa taakse yksinään huoneen hämärään
Ei koskaan tietää saa, jäi häntä palvomaan
laulullaan mies rakkaintaan
Vain silloin tuijottaa sait illoin ruudun taa
naista jota hattu koristaa
Hänelle tään pallon valtavan tahdoit lahjoittaa
Hetkeksi pois ottaa radaltaan, lahjan ojentaa
Vaan et edes pientä hetkeä koskaan jakanut
Unelmiin saat jälleen vaipua, tummiin säveliin
Ei koskaan tietää saa, jäi häntä palvomaan
laulullaan mies rakkaintaan
Vain silloin tuijottaa sait illoin ruudun taa
naista jota hattu koristaa
Sinä iltana tyttö odotti öistä kulkijaa
miestä joka ennen saapui häntä katsomaan
Yö on pitkä ja niin pimeä, tähdet yllä maan
yhden säde suoraan heijastuu ruutuun himmeään
Radallaan pyörii maa, taivaalla loistaa saa
nyt kaksi tähteä muita kirkkaampaa
Ei laulu kuollutkaan, yöhön se soimaan jää
tuulet saa sen kauas kuljettaa