Kuu kylmänä kellotti kairan päällä ja pakkasta sen kuin kiihti,
ja se katsoi, kun kaukana Lompolon jäällä yksinäinen jätkä hiihti
Kuu, himmeä kaamoskuu, tuijotus kelmeän jäinen
Pitkä on aapa, vielä kaukana oottaa tunturi yksinäinen
On hiihtäjän nälkä ja varpaat jäässä, kun ummessa tietään painaa
Älä hellitä vielä: näin hakkasi päässä, hangelle jää muuten vainaa
Kuu, himmeä kaamoskuu, tuijotus kelmeän jäinen
Pitkä on aapa, vielä kaukana oottaa tunturi yksinäinen
Ja aivan kuin pisteeksi tuskan päälle nyt ulvahdus kaukaa kantaa
Parvi nälkäisten hukkain jo juovatti jäälle, eikä hiihtäjä nää ees rantaa
Kuu, himmeä kaamoskuu, tuijotus kelmeän jäinen
Pitkä on aapa, vielä kaukana oottaa tunturi yksinäinen
Verse 4:Verse
Kuu kylmänä kellotti kairan päällä ja pakkasta sen kuin kiihti,
se vain katsoi, kun henkensä kaupalla jäällä hukkain eessä jätkä hiihti
Kuu, himmeä kaamoskuu, tuijotus kelmeän jäinen
Pitkä on aapa, vielä kaukana oottaa tunturi yksinäinen
Kuu, himmeä kaamoskuu, tuijotus kelmeän jäinen
Pitkä on aapa, vielä kaukana oottaa tunturi yksinäinen