Ullakolla lailla Rautavaaran Tapion
mä tutkin tavaroita vaarivainaan
Löysin sahan, höylän, poran, puukon, lapion,
ne vaarille jäi naapurilta lainaan
Ja alta rojun ullakolle varastoituneen
mä pengoin laukun tyylikkäästi patinoituneen
On siinä kullattuna nimi Jussin
mä löysin isoisän hinttipussin
Häkellyin ja tajuntani vaipui pimeään
Mua ahdisti tuo ummehtunut vintti
Ja sitten jälleen muistin: kannan hänen nimeään
Aaah! Onko isoisä ollut hintti?
Näin oudon tyypin takaa violettitukkaisen
ja eestä kaljun, meikatun ja verkkosukkaisen
Kun pohdiskelin taivallusta Jussin,
sen kertoi taru vaarin hinttipussin
Siihen aikaan häjyt leikki hevosleikkiään
Ei kiinnostunut vaari tipan tippaa
Hän veti silmäkulmiin purppuraista meikkiään
Ei digannut hän lainkaan puukkohippaa
Kun Härmässä on mies vain se ken miehen surmasi,
niin vaari hellyydellä meidän mummon hurmasi
Näin jatkui suku isoisä-Jussin
Sen kertoo taru vaarin hinttipussin
Katsoo mistä vaan, hän väärässä on laidassa
Ei suostu meidän vaari väkivaltaan
Ei kehtaa liikuskella Jussi jussipaidassa
Näin isänmaata kiskotaan pois altaan
Voi Luoja kuinka ympäristö häntä sysikään
Ei auta kauniit puheet eikä Chanel ysikään
Ei IKL:ään johda polku Jussin,
hän leimaama on vaarin hinttipussin
En tiedä kuinka kauan aatoksissa lensinkään,
se muisto suomut silmistäni kuori
On vaari hintti taikka ei, en piittaa ensinkään,
hän minulle on erilainen nuori
Näin mietin asioita kunnes jätin ullakon,
nyt vaarin hinttipussi mukanani mulla on
ja ylpeänä niin kuin nimen Jussin
mä kannan myöskin vaarin hinttipussin