verse 1
Illalla, kun äiti peitti mua nukkumaan,
en aavistanut, mitä aamu tuopi tullessaan
Yöllä oli metsään tullut julma tykkipatteri,
evakoiden tumma rivi tiellä hiljaa vael-si
verse 2
Selvään kuului sodan pauhu rajan pinnassa
Epävarmuus jäyti karjalaisten rinnassa
Varttitunti lähtöaikaa meille silloin annettiin,
naapurimme heinäkärriin kalliit nyytit kannettiin
verse 3
Häipyi rakkaat mannut sekä kotikujan pää
Sinne kattoin päälle oma taivasläntti jää
Kyyneleiden määrää en vain enää ole muistanut,
karjalaisten elon tahtoa ei sota suista-nut
Interlude
verse 4
Meitä vastaan marssi nuoret Suomen soturit
Heitä johti lapsenkasvoiset nuo vänrikit
Moni kulki silloin elämässään viime retkensä,
päätä kohden vakaana, kuin aavistaisi hetkensä
Verse 5
Tietyömiehet kysyivät, ett' mikä matkan pää
A, kuhan päästään perille, se silloin selviää
Isäntä se jätti heille vielä porsaslaatikon
Lisäsi, 'vot tässä leivän päälle särvintä viel' on
Verse 6
Asemalla evakoita junaan lastattiin,
virkamiesten kysymyksiin tarkkaan vastattiin
Eräs äiti sanoi, tässä on mun koko omaisuus,
viisi pientä lasta sekä vielä kahvipannu uus
Interlude
Verse 7
Aamuyöllä pieni veli syntyi junassa
Se oli ryppyinen ja vielä silmät ummessa
Lotat toivat taivaanmannaa, kuumaa kauravelliä
Tahtoivat he meitä poloisia vielä helli-ä
Verse 8
Kolmen päivän päästä oltiin päätepaikassa
Karjalainen kansa seisoi huutokaupassa
Isännät kun evakoita sinne kyytiin mättivät,
viisi lasta sekä äidin sinne tielle jätti-vät
Verse 9
Mekin mentiin siitä kunnantaloon asumaan
Vuoden päästä päästiin omaan mökkiin muuttamaan
Kirje tuli isältä: "Mie pääsen pian siviiliin",
tulikin ja kirkon viereen sankarhautaan siunattiin
verse 10
Omaa peltotilkkuaan kun äiti äesti,
Niin uuden elon alkamista kiurut säesti
Mie istuin pienen veljen kanssa siinä pellon laidalla,
kerroin hälle, kuinka kaunis oli kerran Karja-la