Tuli kirkkoon mies ja lapsi,
he eteeni istuivat
Kai tie oli pienelle pitkä,
oli kosteat kiharat
Ei montaa hetkeä hiljaa
tuo ollut pikkupää
Oli paljon kyselemistä
ja niin paljon nähtävää
Oli kauniit alttaritaulut,
monihaaraiset kynttilät
Nuo kaksi puhuivat hiljaa
ja joskus hymyilivät
Kovin kauan saarnaa kesti,
lapsi istui miettien
Ja pienin pehmein sormin
isän hihaa hyväillen
Interlude
Minä tahtoisin isä jo kotiin,
isä minua väsyttää
Hän nostaa pienet kasvot
ja huuli värähtää
He lähtivät kesken saarnan,
minä loppuun asti jäin
Sama hiljainen arka pyyntö
nous syvältä itsestäin
Minä tahtoisin isä jo kotiin,
isä minua väsyttää
Soi kirkossa kiitosvirsi,
oli ulkona vihreää